skip to Main Content
Etnografian “parhaat Puolet”

Etnografian “parhaat puolet”

Etnografia ja erityisesti etnografiset menetelmät ovat muodissa. Niitä sovelletaan liike-elämässä hyvin vaihtelevilla tavoilla. Antropologiassa etnografia on ikään kuin sisäänkirjoitettu menetelmä lähestyä tutkittavia ilmiöitä. Eroa onkin sillä soveltaako etnografista lähestymistapaa kuten esimerkiksi antropologiassa vai käyttääkö jotain etnografista menetelmää tai useitakin menetelmiä irrallisina omasta perinteestään.

Kokonaisvaltaisuus

Analogia etnografisten menetelmien soveltamiselle löytyy esimerkiksi itämaisista taistelulajeista. Taistelulajeilla on pitkät perinteet, joissa lähestymistapa on hyvin kokonaisvaltainen. Usein kyse on elämänfilosofiasta tai -asenteesta. Jo itse taistelutaitojen harjoittelu voi olla hyvin moninaista, mutta sen lisäksi on lukuisia muita harjoitteita, muun muassa hengitysharjoituksia. Myös hieronta ja hoito ylipäätään kuuluu joihinkin lajeihin tausta-ajatuksella: jos osaat vahingoittaa, on sinun osattava myös parantaa. Se kuuluu kokonaisuuteen, jota Aasiassa laajasti vallitseva taolainen viitekehys ja siihen liittyvä YinYang-ajattelu kuvaavat.

Sitten on länsimainen ajattelu, joka on työstänyt mm. Aasiasta ja muualtakin tulleita taistelulajeja omalla tavallaan. Täällä on myös kehitetty ja keksitty uusia lajeja näiden vanhojen, perinteisten lajien pohjalta. Sinänsä tämä on ihan ok. Kehittyminen missä tahansa asiassa tapahtuukin muun muassa kerrostumalla eli olemassaolevan tiedon ja/tai taidon pohjalle rakentumalla.

Kuitenkin usein tapaa sitä, että tällainen uusi laji on tehokas, koska siinä on yhdistetty tämän ja tuon lajin “parhaat puolet”. Ei vaikuteta ajattelevan ollenkaan sitä, että samalla tullaan sanoneeksi niitä emolajeista poisjätettyjä puolia huonoiksi, turhiksi tai ei niin hyviksi tai tehokkaiksi. Miksi ihmeessä ne sitten ovat siinä alkuperäisessä lajissa? Varmaankin sen takia, että vanhat (tai nuoretkin) höppänät joskus muinoin eivät ole olleet tarpeeksi fiksuja tai ensimmäinen versio on aina susi tai jotenkin paranneltava. Ehkä kuitenkin todennäköisempää on, että kaikella on jokin funktio taistelulajeissakin. Eikä sen tarvitse edes  olla uskonnollinen niin, että sitä haluamaton voi leikata sen pois ja hyödyntää vain sen taistelutaidollisesti tehokkaan osan.

Sitoutumisen anti

Etnografia sen perinnettä ymmärtämättömien käsissä on kuin taistelulaji uusien teholajien kehittelijöiden käsissä. Havainnointi ja strukturoimaton haastattelu ovat etnografiassa sovellettuja menetelmiä, joita voi kätevästi napata irti kontekstistaan ja istuttaa business-maailman spesifiin selvitykseen. Kun havainnointi tai avoin haastattelu uitetaan osaksi tehokkuutta huokuvaa ja mahdollisimman ei-holistista asetelmaa, kadotetaan koko etnografisen ja antropologisen lähestymistavan voima.

Tuon voiman saa käyttöön vain sitoutumalla siihen tutkimusperinteeseen, jossa nämä lähestymistavat ovat syntyneet ja kehittyneet. Taustalla on muun muassa laadullinen tutkimusperinne, jossa lähtökohta on kokonaisvaltaisesti tarkastella yhtä tai useampaa tutkimusyksikköä. Tämä tarkoittaa (tutkimus-)yksikköä koskevan rikkauden hyväksymistä ja suostumista vastaanottamaan tuo rikkaus.

Käytännössä mennään siihen, että tutkimusyksikköjä ei voi olla kovin montaa, koska silloin menetetään se rikkaus, joka syntyy laajasta ja syvästä eli kokonaisvaltaisesta näkökulmasta yksittäiseen yksikköön. Jos haluaa paljon tutkimusyksikköjä, esimerkiksi haastateltavia, valitaan pinnallisempi näkökulma ja suljetaan pois syvyys ja rikkaus. Silloin ollaan kiinnostuneita hyvin rajatusta ilmiöstä ja näkökulmasta ja kenties myös luokitellaan valmiiksi vastausvaihtoehdot. Kun taas valitaan vähemmän haastateltavia, vastaanotetaan ja imetään heistä laajemmin ja syvemmin tietoa.  

Anna yllättää itsesi

Tällöin käytännössä avaudutaan ja annetaan mahdollisuus sille yllätyksellisyydelle, jonka laajempi ja syvempi lähestymistapa sallii. Keskeinen mahdollisuus, jonka laadullinen tutkimus antaa, on juuri yllätysten mahdollisuus. Silloin kun emme valmiiksi tiedä, mitä asiakas haluaa ja tarvitsee emmekä myöskään lähde siitä, että asiakas pystyisi tämän välttämättä itse tietämään vastaamalla suoraan kysymykseen, annamme mahdollisuuden yllättävälle tiedolle, joka on varsinkin innovointikoneiston käymisvoimaa. Innovointimyllyyn kannattaa syöttää kaikki se, mitä ei ennalta tiedetty, vaan joka selvisi laadullisen aineiston huolellisen analyysin kautta ja oli uutta tietoa, usein yllättävää sellaista.  

Organisaatiolle yllätysten salliminen voi olla merkittävä kilpailuvaltti, jolla ilmiöitä haistellaan ja aistitaan ennen muita. Näin myös päästään toimimaan uuden tiedon pohjalta ennen muita reagoiden yllättävän tiedon viitoittamiin tarpeisiin ja myös proaktiivisesti toimien niiden pohjalta.

Yllätyksenä johonkin selvitettyyn tarpeeseen perustuva tuote, palvelu, prosessi tai liiketoimintamalli tulee usein myös asiakkaille, joilta kerätyn tiedon perusteella tarve on alunperin hahmotettu. Kun huomioidaan se, että ihminen ei tiedosta useita tarpeitaan tai edes tahtomisiaan, niin päästään kiinni yhteen laadullisen ja erityisesti antro-etnografisen tutkimuksen keskeiseen ideaan: analysoidaan runsaasta ja rikkaasta tiedosta ja siitä muodostuvasta elämäntilanteellisesta kokonaisuudesta sellaisia tarpeita, joita ei suoraan sanota tai edes osata sanoa.  

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *